Jonska avautuu :D

Se tunne kun sä tiedät joutuvasi lähtemään ulos ovesta, ja sun keho vastustaa sitä joka solulla. Alkaa pyörryttämään ja ahdistamaan, tuntuu että menee taju. Se on paniikkihäiriö…

Paniikkihäiriö on ihan oikea sairaus, vaikka jotkut ajattelevatkin sen olevan pelkkää oman pään tuotosta. Pelkkä tekosyy olla tekemättä jotain. Syy sille että olisi vain laiska. Helppohan semmosen ihmisen on sanoa noin kenellä ei ole sitä. Ihmiselle kuka kärsii paniikkihäiriöstä, se on totta. Hän tuntee kehossaan sen muutoksen minkä ahdistus aiheuttaa. Pyörrytys, huono olo, ahdistu, raajojen puutuminen. Se on jokaisella niin henkilökohtaista millä tavalla ne oireet tulevat. Rytmihäiriö, on myös yleinen oire.

Paniikkihäiriö on niin yleistynyt, joten ihmettelen vain että miksi se on vieläkin niin vaiettu aihe? Miksi ihmiset eivät voi kertoa rehellisesti että kärsii siitä? Koska se helpottaa. Kun joku tietää. Mutta toisaalta ymmärrän senkin, ettei siitä puhuta. Koska onhan se “noloa”. Ja niinkun tuli jo sanottua, semmonen ihminen joka ei siitä kärsi niin ei ymmärrä. Siksi voi olla ehkä vaikea kertoa ihan kenelle tahansa mikä itseään vaivaa.

Mutta paniikkihäiriö on sairaus minkä kanssa oppii elämään. Ja jos menee tilanne oikein huonoksi, niin siihen on lääkitys, mikä helpottaa ja auttaa siihen että jokapäiväinen tekeminen on helpompaa, eikä tunnu enään niin mahdottomalta. Eikä sitä lääkitystä ole pakko syödä koko lopun elämäänsä, jos pystyy olemaan ilman. Tai sitten ottaa tarpeen tullen rauhoittavan, kun tuntee kohtauksen tulevan.

Ja se on tärkeintä, on yritettävä kohdata ne asiat jotka eniten ahdistavat, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Mutta se onnistumisen tunne, jos pystyt tehdä jotain mitä et ennen pystynyt tehdä, on mahtava! Ja silloin pitää olla tyytyväinen itseensä, ja se on avain parantumiseen. Huijaa omaa mieltäsi

Jokainen meistä miettii että voisiko koskaan mennä kauneusleikkaukseen, ja jos menisi niin mitä tekisi itselleen. Me juteltiin mun  kaverin kanssa kauneusleikkauksista, ja se sai mut vähän miettimään asiaa erikannalta. Ennen olin sitä mieltä että “Huhhuh, jokaisen kuuluu olla semmoinen kun luoja on luonut!” Mutta entäs jos ei olekkaan tyytyväinen siihen mitä luoja loi? Entä jos pieni kyhmy nenässä, tai pienet tissit vaikuttaakin itsetuntoon niin pahasti että itsetunto on nollassa?  Lukekaapas tämä, ja mä toivon että tekin ajattelette kauneusleikkauksista eri tavalla kun ennen..

Silikonit: Jos nainen on koko elämänsä kärsinyt pienistä tisseistä, niin mitä sitten jos nainen menee hakeman itellensä b tai c kupin tissit? Eihän siinä ole mitään pahaa, eikä luultavasti niitä huomaisi kuin lähi piiri. Ja kappas vaan, tytöllä on niin hyvä itsetunto ettei tarvitse enää käyttää liian pieniä push uppeja että rinnat näyttäisivät isoilta! Ja sama, sen jälkeen kun olet imetänyt niin sulla todellakin tissit on kuin kärpäslätkät! (Minähän en siis vielä tästä tiedä, mutta olen kuullut ja nähnyt) Mitä sitten jos äiti joka on imettänyt kolme lasta niin menee laittamaan itselleen kiinteät tissit? Osaatteko edes kuvitella miten se nostattaa itsetuntoa?

Nenäleikkaus: Nenä, se on koko naaman keskipiste. Jos se on iso tai ruma, niin tottakai sitä katsotaan! Ja jos nenästään kuulee paljon huomautuksia, niin siinäkin alkaa tulla ulkonäköpaineita. Onko se iso asia jos joku menee poistattamaan kyhmyn nenästään että voi elää normaalia elämää ja nähdä itsensä kauniina?

Rasvaimu: Sä olet jo kokaillut skarpaamiset ja karppaamiset ja hörppäämiset ja ties mitkä nälkä kuurit, ja läski ei vaan irtoa! Ja jos haluaa olla hoikka, niin silloin rasvaimu voi olla viimeinen vaihtoehto.Onko se jotenkin paha asia jos haluaa olla sinut oman kehonsa kanssa?

Botox: Joo.. Tässä mä en ehkä lähekkään ehkä niin positiiviselle kannalle kun muissa. Mutta toisaalta, jos tulee ryppyiseksi tosi nuorena, nii miksei sitä toisaalta vois käydä vähän nauru ryppyjä silottamassa?  Tähän asian en taidakkaan ottaa niin kantaa, koska tässä asiasa olen sitä mieltä että ihmisten elämään kuuuluu rypyt.

Huultentäyttö: En näe tässä mitään pahaa! Tässä voi miettiä samaa kuin pienten rintojen kohdalla. Olettehan hupmanneen Angelina Jolien huulet, ne ovat kauniit. Isot huulet ovat kyllä kauniimmat kuin pienet. Tai siis ihan pikkuruiset.

Ja sitähän sanotaan “Kehosi on temppelisi” niin eikö jokainen saisi tehdä omalle keholleen juuri niinkuin parhaaksi näkee? Eikä pitäisi alkaa arvostelemaan toista kauneusleikkauksista kun ei asiasta itse edes mitään tiedä! Kyllä, on semmosia über tapauksia jossa laitetaan kilo täytettä huuliin ja kolme tisseihin, se menee jo yli. Mutta hyvänmaun rajoissa mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa

Ja kun mä olen joskus tulevaisuudessa synnyttäny ja imettäny mun lapset, nii aivan varmana haen tissit itelleni!

Mukavaa tiistaita! Kumitissit!

Mä ajattein kirjottaa tänään Dubstepista, koska se tuntuu olevan nyt muodissa. Tässä siis vähän historian havinaa kyseisestä musiikki tyylistä (on kyllä suoraan copy&paste menetelmällä Wikipediasta :D) :

Dubstep on elektronisen musiikin tyylilaji, jonka juuret ovat Lontoon 2000-luvun vaihteen UK garage -musiikkityylissä. Dubstepin erityisiä elementtejä ovat tummasävyisyys, kolmimuunteiset rytmit ja bassovoittoisuus. Dubstep alkoi levitä laajemman yleisön tietoisuuteen vuosien 2005 ja 2006 aikana, jolloin merkittävät musiikkijulkaisut, kuten The Wire ja internet-sivusto Pitchfork Media alkoivat kiinnittää huomiota genreen. BBC Radio 1 alkoi tammikuussa 2006 lähettää genreen keskittyvää radio-ohjelmaa “Dubstep Warz”, jota juontaa DJ Mary Anne Hobbs.

Dubstepin juuret juontuvat UK garage -tuottajien kokeellisempiin julkaisuihin, jotka yhdistelivät grime-musiikkia 2-step -tyylilajiin ja esiintyivät usein levyjen b-puolina. Dubstep on instrumentaalista ja musiikin ilmapiiri on synkkää vokaalipainotteisemman grime-tyylilajin tapaan. Matalat bassotaajuudet ovat kappaleissa vahvasti läsnä.

Cover-kappaleissa alkuperäistä bassoa ikäänkuin jaotellaan eri osiin, josta termi dubstep on peräisin.

Jotkut artistit ovat ottaneet vaikutteita myös kaukaisemmista tyylilajeista, kuten Basic Channel -tyylisestä dub technosta.

Tämähän oli minullekkin uuden oppimista!

Ja kyllä, minäkin taidan olla muodin orja, koska pidän Dubtepista. Koska itse pidän sellaisista biiseistä missä on paljon bassoa, mutta sitten taas House musiikki on tylsää, ja kuulostaa koko ajan samalta. Siitä en oikein pidä. Dubstep biiseissä on usein meininki kohillaan! On tietenkin siinäkin tyylilajissa biisejä, joista en pidä.

Mutta, nyt pääsemmekin siihen että meneekö tämä siihen että kukaan ei hallua kuunnella enään orkkis versioita biiseistä, vaan kaikki pitää olla dubstepattuja? Minäpä kerron teille rakkaat ihmiset että, jotkut biisit ovat hyvä orkkis versioina, joskus biisistä saattaa tulla jopa PAREMPI dubstepattuna, ja joskus biisi ei toimi edes dubstepattuna. Annan täsä kolme esimerkkiä:

Parempi Orkkiksena

Parempi Dubstepattuna ja

Ei toimi edes dubstepattuna -_-

Nyt menin ihan sanattomaksi tuon viimesen takia Emmä keksi enää mitään sanottavaa. Mutta tein varmasti pointtini selväksi, että kaikki ei toimi edes dubstepattuna, kuunnelka orkkis versioita, jos orkkis on huono, etsikää hyvä dubstepattu versio, ja välttäkää paskoja dubstep biisejä!

Kauheen kivaa tiistaita! <3

Hyviä kuuntelu hetkiä! (ps. Tää on paras mash up ikinä!)

Mä rakastan musiikkia! Ja siksi mulla on tosi vahvat mielipiteet kaikesta musiikkiin liittyvästä.

Eli jospa mä nyt alottaisin tän sillä että:  Mikä hel****i teitä ihmisiä vaivaa ketkä tykkäätte REGGAEREKASTA?! C’moon! Joo, no ehkä te tykkäätte siitä just sen takia koska se soi joka radio kanavalla, ja sillon on cool ku kuuntelee sitä. Ja pysyy “muodissa” mukana. (Mä voisin repiä hiukseni päästä jos joutuisin kuuntelemaan sen biisin alusta loppuun.)

Nii, ja onhan siinä Petri “Pillumagneetti” Nygård! Sen takia siitä tykätään. Okei, no mäki vihaan sitä biisiä vain 99 prosenttisesti koska siinä on Petri. Petrillähän on ihan hyviä biisejä, jotkut. Niin ja on Lord Estki joskus tehny ihan OK biisejä. Mut tää on ihan täys floppi.

Ja vielä lisäksi. Miten reggaerekasa voi reivata? Hei haloo! Jos sä REIVAAT nii sillon sä kuuntelet kunnon himobassojumputustrancea aivot narikkaa ja keho heilumaan. Nii ja pahimmassa tapauksessa essoa naamaan jossei alkoholi riitä. Ja reggae on MÖLLÖTTÄMISTÄ! Nojoo, siinäkin laitetaan aivot narikkaan, mut ei siinä laiteta kehoa heilumaan. Siinä vaan istutaan ja ollaan et “Peace and love, think green, everything is so sweet” Ei mene mun jakeluun tuon biisin tarkoitus. Ah, voi luojaaaa!

Reivatkaahan tota: Bob Marley

Jonska kuittaa! MUKAVAA MANANTAITA!